Olen ihan aina rakastanut kärsimyskukkaa ja sen ihmeellisiä kukintoja sekä köynösmäistä kasvutapaa. Sain ensimäisen kärsimyösköynöksen 1991 silloiselta työnantajaltani jonka kukkakaupassa olin töissä vuosikausia.

Melkein kiljaisin riemusta kun huomasin että Lidl:issä oli myynnissä kärhöjä sekä kärhöjen keskellä nökötti Passi Florat kuin minua odottamassa. Ostin kaikki kaksi ja ajattelin että pitää miettiä niille joku oikein tosi spesiaali paikka jossa ne voivat olla kesällä puutarhassa ja talvella salissa meitä ilahduttamassa.

Siispä kirppistelyä kunnes löytyi ihastuttava iso vaasi. Sen lähetti minulle ystävällinen rouva Laihialta. Se on kooltaan iso, yli puolimeriä korkea!

Ja pajurinkula. PIhan perältä kaadettiin iso raita, sen oksista punoin seppeleen jota vahvistin vähän rautalangalla. Tenkkapoo syntyikin siitä että miten ihmeessä saan tuon seppeleen nätisti seisomaan pystyssä.. ja suorassa.

Muutamien kokeilujen jälkeen katkaisin 4 pajuoksaa jotka sidoin rautalangalla runkoon kiinni ja laitoin ne ristiin niin että ne pingottuvat ruukun seinämiin. Keskelle laitoin ison kiven joka pitää näitä ”juuria” kiinni pohjalla ihan ruukun seinämillä ja sitten mätin vain hurjan määrän hyvää kuohkeaa multaa ruukkuun, ja istutin kärsimysköynökset.

Rakastan sammalta joten laitoin pintaan pihan perältä keräämääni sammalta jota tilkitsin sinne tänne seppeleeseenkin.

Vot on hieno!!

Nämä seppeleet ovat heikkouteni. Ne voi sijoittaa niin että niiden keskeltä voi katsella maisemia tai niillä voi korostaa jotain tiettyä yksityiskohtaa puutarhassa minkä haluat puutarhassa käyskentelijän huomaavan, se voi olla kaukanakin!

Luonto on täynnä erilaisia kauniita asioita joita hyödyntämällä kotiinkin voi tehdä ihastuttavia asetelmia.