Ihailin lapsena aina sisustaja tätini Marjatan uusrenesanssikaappia, siellä oli kauniita astioita, Lomonosovin porsliinikuppeja ja lautasia, suloinen kannu jossa kohokuviona rypäleitä, hopeita, jotain koruja ja ties mitä ihanaa johon pieni lapsi ei oikeastaan saisi koskea. Ne olivat meiltä turvassa kaapissa. Olen jotenkin aina rakastanut lasivitriinejä mutta tuo tädin kaappi on jäänyt mieleen sillä se oli niitä merkittäviä hetkiä jolloin jo lapsena tajusin olevani auttamattomasti koukussa kauniisiin astioihin. Jos sain valita mummolassakin kaapista oman lautaseni tai kupit otin aina kukikkaat tai sellaiset joissa oli kultauksia.. No mutta asiaan.. Olin metsästellyt sopivaa projektikaappia jo pidempään ja sitten löytyi tämän postauksen kaappi.

Ostin siis kaapin alunperin arkistokaapiksi työhuoneeseeni, ja sinnekin ostin huonekaluja periaatteella: Kaiken tulee sopia myös kotiin. Pidän vaihtelusta sisustuksen suhteen, ja tykkään vaihtaa järjestystä ym. Mutta sama Kustavilaisuus säilyy aina pohjana kaikelle. Ostin tuon kaapin siis jo 2017 keväällä mutta annoin sen olla kellertävä sillä ajattelin että maalaan sen joskus sitten kun sille on sopiva paikka. Se odotteli omaa tulemistaan aika pitkään. Vasta kun muutimme tänne Fiskarsiin ja kaapille oli oikea paikka salissa ryhdyin tuunaushommiin!

Kaappi on nk. uustuotantoa ja pinta on jotain kamalaa muovista juttua, eli ei mikään eleganttiuden huipentuma mutta ajoi asiansa arkistokaappina sairaalalla hyvin. Halusin eroon kellertävyydestä sekä liian kiiltävästä pinnasta ja kerrostaa kaapin värejä oikein kunnolla siinä huolimatta siitä että se on uustuotantoa on kaappi siro ja siinä on kauniita yksityiskohtia ja aivan mahtavat laatikot ja lukot kaapissa joka näin lapsiperhearjessa on hyvä juttu.

Maalina käytän Frenchic kalkkimaaleja, ajattelin vähän uhkarohkeasti jättää kaapin hiomatta sillä.. miten muovia voi hioa!? Pesin kaapin hyvin Sugar Soap:illa jotta kaikki mahdolliset rasvajäämät lähtisi siitä irti ja pyyhin kaapin hyvin ja käytännössä ryhdyin samantien hommiin!

Tässä siis oli lähtökohta! Kellertävä ja kiiltävä mutta soma kaappi!

Ensimäinen maalikerros oli varsin haastava sillä en ottanut huomioon miten hankalaa oli saada kaapin lasiovien ohuet pienat maalattua ihan jokapuolelta. Suttasin lopulta todella huolettomasti vähän jokapuolelle.

Kun pohjamaali, ”Grey Pebble” oli maalattu alkoi hauskin osuus!! SOTKEMINEN!! Tuossa yläpuolella olevasta kuvasta näkyykin kivasti miten kaappi muuttuu ja miten muovisen oloinen se oli aikaisemmin. Tuo puuterisen matta pinta sopi meille paljon paremmin.

Päätin että ”sutraan” niin monta kerrosta kuin huvittaa ja pieleen ei voi mennä sillä aina voi sutata yli toisella maalilla! Tästä tulee hauskaa. Otin palan pahvia johon laitoin Bon Bon seinämaalia sekä Ivory Tower maalia ja olikohan jotain muutakin? Kannustan tähän monien värien sutrausoperaatioon! Se on hauskaa sekä lopputuloksesta tulee usein kivempi kuin vain yhdellä maalilla tehdystä.

Halusin kohollaan olevien kuvioiden korostuvan vaaleampana tai sävyltään ja otin pahviin maalia vain sen verran että se hiukan sotki pensseliä ja sitten tosi kuivalla pensselillä pyörivin liikkein sotkin! Alkuun kyllä vähän kylmäsi sydäntä mutta hetken päästä sotkemaan tottuu.

Frenchic:in maalisudit on kyllä ehkä yhdet parhaimmista joita olen koskaan päässyt testailemaan. Lopputulos oli aivan ihana ja nuo näyttävätkin niin kutsuvilta. Tässä oli tätä pensseliä käytetty ja pesty jo monen monta kertaa kuten varren maaliläikistä näkyy, siltä se tekee tasaista jälkeä!

Katsokaapas miten ihana tulee monella maalilla sutraamalla!! Kuviot tulevat ihan eritavalla esiin ja lopputulos on lähes museaalinen eikä inhasta muovipinnasta ole jälkeäkään!! Whoop whoop!

Mitä epätasaisempi lopputulos sitä paremmalta näytti. Minun piti oikeasti perfektionistiin taipuvaisena tehdä töitä itseni kanssa etten tee liian tasaista jälkeä vaan annan palaa kuin hulda huoleton vähän sieltä täältä. (Laitoin lopulta Abbaa soimaan ja tanssin vähän samalla ja sutrailin.)

Maalasin yli myös saranat ja muut metalliosat sillä kaivoin niitä myöhemmin esiin ja sain niihinkin patinaa kun olivat muutoin niin kirkkaat. Avaimenreikäkin näytti jotenkin vähemmän teennäiseltä ja suorastaan somalta kun siinä oli hiukan maalijäämiä.

Mutta, lopulta tuo sutraushomma alkoi olla valmista!

Olin lähtenyt huolettomalle linjalle maalauksieni suhteen jotein olin sitten sutrelatanut myös lasiovien lasit.. Mahtavaksi maalinpoistajaksi osoittautui kuivat vanulaput! Hinkutin niillä lasista kalkkimaalin irti ihan tuosta vaan!! Ei ikinä enää ikkunoiden teippauksia!! JUHUU!

Jotta tämä unelmieni kaappi olisi täydellinen, sinne piti saada tapetti takaseinälle! Naapurin Tanja tuli hätiin sillä omat tapetointitaitoni tuntien en tässä vaiheessa halunnut pilata kaappi. Tapetti oli vielä tarkkaa kohdistusta vaativa ”Toile de Jouy” tai ”French Toile” tapetti jonka ostin 2015 Hietsun kirppikseltä muistaakseni 4eurolla.  Tapetti oli vielä kostea liisteristä kun jo innosta puhkuen mätin astioita kaappiin jotta näkisin miltä koko ihanuus näyttää!

Lopputulos oli näin onnistunut!! Istuin oikein ihastelemaan omaa kaappiani ja aarteitani kaapissa.

Kaapin edessä oleva tuoli on löytöni facebookin kirppikseltä, aito Ruotsalainen kustavilaistuoli jolla on ikää jo 140vuotta ja jota vaalin kuin aarretta! Siinä on on hyvä istua mutta yritän vähän säästellä sitä että se säilyisi edes kohtuullisessa kunnossa vielä vastaisuudessakin.

Kokonaisuudessaan minulla meni kolme iltapäivää kaapin kanssa tuhertaessa. Ei siis enempää!

Kiitos Tanjalle avusta!

Ja Kiitos Frenchic Finland yhteistyöstä että mahdollistit tämän kaapin muutostyöt!