Kierrätys vaatii joskus kekseliäisyyttä eikä vähiten siksi että kaikki ei aina ole kuin tilauksesta saatavilla kun haluaa ostaa kirppikseltä juttuja  ja joskus jonkun tunnelman kotiin saamiseksi joutuu vähän pohtimaan että mitä tekisi.

Olen aina rakastanut Birger Kaipiaisen Kiurujen Yö tapettia, unelmoin että saan sen vielä makuuhuoneeseeni koboltin sinisenä mutta kun kirppiksellä oli sitä myytävänä punaisena yksi rulla ja jotain jämiä piti ne ostaa.. Vaikka tapettia ei ollut edes tarpeeksi. Juuri nyt laittaisin sen eri paikkaan talossa mutta Ce la Vie se on jo asennettu. joten homma piti hoitaa loppuun.

Valkoinen seinä kaipasi väriä ja ikkunat kehystä joka ei tullut esiin kun kaikki oli valkoista! Tämä kuvan on kesältä 2019 jolloin olin vielä raskaana ja mallailin tapettia kun en oikein osannut päättää mihin sen lopulta laitan.

Halusin yläkerran avaraan halliin päätyseinään jonkun voimakkaan tapetin joka vie huomiota pois katosta josta en erityisemmin pidä.

..ja päädyin siihen että laitetaan tuo punainen tapetti päätyseinälle. Logiikkani oli että kun ikkunoista näkyy vihreä vehreys, punainen vastaväri antaa sille ihanan hehkun ja päinvastoin, ja tuo voimakas väri ja kuvio vie huomion pois katosta.

Ystäväni Tanja tuli apuun, hän on kokenut tapetoitsija ja häneltä opinkin muutaman mahtavan niksin. Tapetin kanssa piti olla kyllä melko fakiiri että sen sai riittämään edes osaan seinään sillä lopun osan päätin maalata ja laittaa seinään listan. Päänvaivaa aiheutti se mille korkeudelle laittaisin listan ja laskimme tapetin menekkiä kerta kerran jälkeen. Urakkaa ei helpottanut sisältä mansardin muotoinen katto jonka vinot lappeet oli hankalat arvioida tapetin menekin kannalta, kun yhtään ylimääräistä ei ollut. Lopun osan seinästä Tanja tapetoi paksulla makulatuuripaperilla jotta koko seinä oli paperoitu.

Tanja kuitenkin sai kun saikin tapetin seinälle ja kuten vähän kaikki, tämäkin projekti pysähtyi kun lapsi syntyi. Äitiyden uudet kuviot ja yösyötöt ja muut vei energiaa niin että vain katsoin kun tuo keskeneräinen seinä ilkkui minulle joka kerta kun kävelin siitä ohi.

Nyt on kuitenkin uutta energiaa ja olen saanut paljon aikaiseksi.

Saamme kivoja vieraita itä-suomesta vanhasta kotipitäjästäni, kun isäni ja äitipuoleni tulevat visiitille. Siskoni vitsailikin että kannattaa pyytää isä ”valtionvierailulle” niin tulee viimeisteltyä keskeneräiset projektit.. hahah näin se kävi minullekin, tosin koko homma lähti liikkeelle kun muistin että minullahan on ihanat mustat kustavilaiset makuuhuoneen kalusteet joilla saisimme aikaan hallin toiseen päähän ihanan nukkumapaikan jonka voi jakaa kätevästi verholla ja voimme itse käyttää sitä vaikka vaan lököilyyn ja telkkarin katseluun. Seinä pitää siis saada valmiiksi.

Olin jo kesällä 2019 alkanut leikkelemään jämätapettipaloista irti kiuruja, kelloja, avaimia, orvokkeja, heiniä ja ties mitä ja niitä oli kiekuralla jo melkoinen läjä (ei silti tarpeeksi mutta jostain putkahti uusi unohtunut pala tapettia, ehkä se on juur se mitä olisi tarvittu koko seinän tapetointiin.. hah hah.

Otin yhden kiurun käsilaukkuun ja painelin RTV:lle (Karjaan RTV:llä on ihan mahtava palvelu, terkut sinne naisille, ootte ihan rautaa!!) ja etsin tapetin pohjaväriä lähinnä olevan punaisen joka oli aika yllättävän tumma ja kotiin päästyäni maalasin seinän alaosan valkoisen makulatuuripaperin ronskisti punaisella. Jälki oli kaikkea muuta kuin tasainen mutta eipä haittaa.

Ja sitten aloin miettimään että miten hoidan tuon tapetin rajan kun lista alkoi äkkiä tuntua jotenkin liian voimakkaalta tapetin orgaanisten kuviointien rinnalla.

Lidlistä ostamani kuvasiirtoliima pääsi hyvään käyttöön.. en siirrellyt mitään kuvia vaan ihan vaan liimasin sillä tapetin rajaan iloisesti ilman suunnitelmaa orvokkeja ja kiuruja ja muita kappaleita joita olin leikellyt pitkin talvea.

Homma lähti tavallaan vähän käsistä ihanan iloisesti sillä nuo kiurut lennähtelivät jo alemmas tapetin rajasta ja samoin orvokit ja huomasin luoneeni ihan uuden kuosin.

Tapetin ja maalin raja on iloisen epämääräinen ja runsas ja näyttää juuri siltä kuin pitääkin. Seinästä tuli mielestäni paljon kivempi kuin osasin edes kuvitella!!

Mitäs mieltä olette? Eikä ole kiva idea käyttää tapetin irtileikattuja kuvioita jatkamaan tapetin teemaa maalatulle alueelle? Näin sain venytettyä 7m leveään seinään jämätapeteilla rakastamani kiurujen yön!

Isä ja Tupu saa valtionvierailulla koenukkua tuon uuden punaisen buduaarin!